Kosteikkojen tehtävänä on pidättää valumavesissä olevaa kuormaa, liukoista fosforia, typpeä, muita orgaanisia aineksia ja haitta-aineita. Kosteikkojen merkitys on ympäristölle tärkeä, sillä ne auttavat ylläpitämään vesistöjen luontaisia olosuhteita ja monimuotoisuutta. Lisäksi niiden avulla voidaan hillitä tulvia. Kosteikot vähentävät vesien kuormitusta ja parantavat veden laatua. Niiden toiminta perustuu veden virtausnopeuden säätelyyn. Kosteikkoon saapuessaan veden virtaus hidastuu, jolloin veden mukana kulkeutuvat kiintoaineet ja ravinteet ehtivät laskeutua kosteikon pohjalle.
Kosteikkoalueet suojelevat ympäristöä ja niitä toteutetaan enenevässä määrin. Jotta kosteikko toimii odotetulla tavalla eikä mittava investointi valu hukkaan, vaatii kosteikon perustaminen huolellista suunnittelua ja rakentamista. Kosteikkoa rakennettaessa vie yhdestä kahteen vuotta, että se alkaa toimia. Sitä aiemmin siinä ei ole tarvittavaa kertymää eikä se siis toimi toivotulla tavalla.
Keväällä sään lämmetessä käynnistyy kosteikon ja samalla myös mikrobien toiminta, ja vesien puhdistus lähtee käyntiin. Puhdistuksen kannalta kesäaika on vilkasta, silloin kiintoaineet ja ravinteet laskeutuvat kosteikon pohjalle. Syksyn tullen mikrobitoiminta hiipuu, mutta vesi jatkaa virtaamistaan.
Kosteikkojen osalta ilmenee haasteita, kun kosteikko maan kylmetessä lakkaa toimimasta pidättävänä voimana. Tämä tuottaa usein vaikeuksia etenkin marras-joulukuulla, jolloin vesimäärät ja virtaamat ovat niin massiiviset, että ne pyyhkäisevät kosteikkoihin kerääntyneen kiintoaineen ja kuorman mennessään. Tätä haastetta ratkaisemaan BK-Hydrometa on kehittänyt uuden innovatiivisen seurantajärjestelmän, josta kerromme seuraavassa artikkelissamme lisää.
Kosteikkojen käyttökohteet
Kosteikkojen ja valumavesien käsittelyllä tarkoitetaan yleensä yhdyskuntarakentamisessa tai kaupunkiympäristössä syntyvien vesien käsittelyä, toisaalta myös käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden kosteikkoja.
Yhdyskuntarakentamisen yhteydessä perustetut kaupunkikosteikot ovat rakenteiltaan helpoimmin hoidettavissa, kun taas tuotannosta poistettujen turvealueiden ja ojitettujen metsien parissa haasteet ovat suuremmat.
